Retki- ja vaellusoppaat Kiljavalla 22.-23.10.2022

Vakiintuneeseen tapaan Retki- ja vaellusoppailla on vuosittainen syystapahtuma, niin tänäkin vuonna. Tapahtumapaikaksi oli valikoitunut Kiljavalla Pääkaupunkiseudun partiolaisten Uutun kämppä ja Kiljavan opisto, hyvin valittu, kiitos Pipa Lunden ja Keijo Saarijärvi. Tapahtuman pääteema oli kalastus. Innokkaimmat saapuivat Uutun kämpälle perjantaina 21.10, lauantaina saapuivat loput yhteensä 17 osanottajasta. Hienoa oli nähdä paikalla yhdistyksen nuorempaa ikäluokkaa runsaslukuisesti.

Tervetulopuheiden jälkeen lähdettiin Kiljavan opistolle kuuntelemaan opiston kouluttajan Jouni Hämäläisen esitystä opiston erä- ja luonto-oppaan koulutusohjelmasta. Tutkintoon tähtäävä lukuvuoden kestävä ohjelma alkaa elokuun lopussa ja päättyy kesäkuussa. Opiskelu toteutetaan sekä lähi- että etäopiskeluna. Koulutukseen sisältyy myös paljon koulutusta maastossa. Monet Kiljavalla opiskelevat saavat tuntumaa Suomen Ladun toimintaan harjoittelujaksollaan Kiilopäällä. Näyttöjen jälkeen tutkinnon suorittaneet ovat valmiita soveltamaan oppejaan ja saamaan opaskokemusta käytännön tehtävissä.

Lounaan jälkeen siirryttiin Sääksjärven rantaan varsinaisen teeman pariin. Sääksjärvi on Suomen suurin lähdepohjainen järvi, ks. tarkemmin wikipedia. Nurmijärven Ladun Tommi Karttunen toi paikallisyhdistyksen tervehdyksen. Nurmijärven Latu ja Polku on vireä vähän yli 2000 jäsenen yhdistys.

Aamupäivän aikana tutuksi tullut Jouni Hämäläinen perehdytti iltapäivällä joukkoa kalastuksen saloihin. Edellisenä päivänä oli järveen laskettu kahteen eri paikkaan 240 metriä verkkoa, ne piti saada ylös. Venekunta lähti nostamaan verkkoja ja Jouni kertoi laiturilta, mitä veneessä tehdään ja mitä pitää ottaa huomioon verkon nostossa. Kalaakin saatiin, jokunen ahven ja neljä siikaa. Kun on saatu kalaa, alkaa niiden käsittely. Äkkimiehelle kalan irrottaminen verkosta ei ole ihan helppoa, nyt siihen saatiin lähiopetusta.  Verkot laskettiin uudestaan veteen opetusmielessä. Siis, ei kun ostamaan verkkoja ja hankkimaan kalaa ruokapöytään.

Ei se ihan näin helppoa ole, kala pitää saada valmistuskuntoon, siis oppia lisää. Jounin ammattitaidolla ja pitkäaikaisella kokemuksella nähtiin kuinka ahven suolistamisen jälkeen fileoidaan tai nyljetään. Ensin pitää kala tappaa, se tapahtuu kopauttamalla puukon terän tylpällä puolella napakasti niskaan tai vääntämällä niskat nurin.

Seuraavaksi Jouni esitteli kalastusvapoja, keloja ja vieheitä. Kaupasta löytyy kalastusvarusteita joka lähtöön, valinnan varaa on. On kalliimpaa, on halvempaa, kaikilla saa kalaa. Hyvänä vihjeenä oli, että alan liikkeissä syksyn aikaan voi olla hyviä poistotarjouksia, kannattaa olla hereillä.

Ja sitten varsinaiseen ruoan valmistukseen. Riippuu kalasta ja sen suuruudesta miten valmistetaan. Saadut siiat ja ahvenet olivat sopivan kokoisia tikun nokkaan. Kalan suusta työnnettiin tikku sopivasti kalan pyrstölihaan ja sitten kala nuotion loimuun kuin makkara konsanaan. Syötäväksi kaloista ei ollut, maisteltavaksi kylläkin – hyvää oli.

Varsinaisena nälänpoistajana oli haukiburger. Jounin oli edellisenä päivänä jauhanut haukifileistä valmiin mössön, johon lisättiin kermaa, sitruunamehua, kananmunaa, tilliä, mustapippuria ja suolaa. Taikinasta muotoiltiin kalapihvejä, jotka paistettiin nuotiolla pannulla. Kypsynyt pihvi pantiin kahden lämmitetyn sämpyläpuolikkaan väliin, lisukkeena majoneesia ja juustonpala. Kyllä maistui ja nälkä sai kyytiä.

Onnistunut päivä oli kääntynyt jo reippaasti iltapäivän puolelle. Onnekkaita olimme sään suhteen, kauniissa syyssäässä saatiin viedä ohjelma läpi. Paljon asioita käytiin läpi sopivalla intensiteetillä. Vaikka itse en ole kalastamisesta isommin innostunut, oli opettavaista ja mielenkiintoista kokea päivän tiedollista antia. Tiedä vaikka joskus yrittäisi pyytää kalaa muualtakin kuin K-kaupan matalikolta. Kiitos Jouni Hämäläiselle ja mukana olleelle joukolle mukavasta tapahtumapäivästä. Allekirjoittanut joutui lähtemään Helsinkiin, sunnuntaipäivästä raportoi Virva.

Kalle Eerola

Lauantai-iltaa vietimme saunoen ja tulilla istuen. Organisaattorit Pipa ja Keijo olivat kehitelleet pienimuotoisen luontoaiheisen tietovisan. Jakauduimme joukkueisiin ja kisasta tulikin varsin tiukka, voittajan ja kakkosen erotti vain yksi piste. Palkinnoksi ja lohdutuspalkinnoksi halukkaat saivat paistella nuotiolettuja.

Sunnuntaiaamuna heräsimme teltoista kosteaan aamuun, mukavuudenhaluisemmat lämpimästä kämpästä. Tällaisten tapahtumien antia on myös, että pääsee tutustumaan kavereiden majoitteisiin ja varusteisiin, joten pieni telttakatselmus tuli suoritettua pihalla.

Aamiaisen jälkeen lähdimme tutustumaan viereiseen Matkunsuohon. Keijo kertoi meille eri suotyypeistä. Matkunsuo oli tyypiltään keidassuo, jossa keskiosa on korkeammalla ja hieman kuivempaa, ja reunat puolestaan vetisempiä. Löydettiin myös karpaloita, osa tuoreita ja osa viimevuotisia. Kirpsakoita! Kävelyn lomassa keskusteltiin myös Suomen Ladun retkeilykoulutuksista ja miten erityisesti talviretkeilyä voitaisiin edistää järjestössämme.

Reitti kulki paikoin myös mäntykankaalla harjumuodostelmien päällä. Harjut ovat osa Salpausselkien muodostelmaa. Partion omistuksessa isot metsäalueet suon ympärillä ovat säilyneet ulkoilu- ja retkeilykäytössä. Alueella kulkee runsaasti Nurmijärven kunnan ylläpitämiä ulkoilureittejä ja latuja.

Palasimme suolle ja erämaiselta tuntuvan Matkunlammen rannalle. Matkan jatkuessa ohitimme nyt melko kuivillaan olevia allikoita eli vetisiä lampareita. Joidenkin keskellä näkyi eläinten kulkujälkiä, jossain kohtaa kenties hirvi oli hetkeksi vajonnut märkään suohon. Pääosin suomaasto oli vähäsateisen syksyn jäljiltä kuitenkin helposti kuljettavaa ja kantavaa. Matkalla Keijo kertoili meille myös synkempiä tarinoita Kiljavan alueen historiasta.

Retken jälkeen toimitimme tomerasti vielä mökin ja ympäristön loppusiivouksen ja keitimme lähtökahvit. Tuumattiin yhteisesti, että olipas hieno viikonloppu ja kiva tavata vanhoja ja uusia tuttavuuksia. Seuraavaa retkiviikonloppua odotellessa!

Virva Niissalo

Kuvat Mika Railo